Kosteusvauriot

kosteusvauriot ja kosteuden-torjunta-on-trke-osa-kosteuden-hallintaa-01-2

Kosteusvaurioiden aiheuttajat 

Rakennukseen syntyvistä vaurioista suurin osa on kosteusvaurioita, jotka aiheutuvat liiallisesti kosteusrasituksesta. Kosteusrasitus voi olla hetkellinen vesivahinko tai kymmenien vuosien kuluessa syntynyt kosteusrasituksen aiheuttama vaurio. Kosteusvaurion syitä ovat mm. maakosteus, roiskevesi, putkivuodot, tuuletuspuutteet, vesihöyrypaine sekä veden lammikoituminen ja kapillaarinen siirtyminen.  

Kosteusvaurioiden muodostuminen

Kohonneet kosteuspitoisuudet rakenteissa tai sisäilmassa voivat aiheuttaa rakenteisiin kemiallisia tai mikrobivaurioita (mm. homeongelmia), jotka voivat heikentää sisäilman laatua. Mikrobivaurioissa rakenteisiin tai niiden pinnoille syntyy mikrobikasvustoa, jossa voi esiintyä bakteereja, aktinomykeettejä tai kosteusvaurioita indikoivia mikrobeja (hometta).

Kemiallisia vaurioita ovat mm. raudoitteiden ruostuminen ja mattoliimojen, maalien tai tasoitteiden kemiallinen hajoaminen.

Rakenteiden ollessa kosteusrasituksessa alkaa orgaanisiin materiaaleihin muodostua riittävässä lämpötilassa mikrobikasvustoa, kuten hometta, sekä korkeassa kosteusrasituksessa puulle myös lahovaurioita. Mikrobeja alkaa muodosta, kun ilman suhteellinen kosteus on pidemmän aikaa yli 70% (RH%).

Kosteusvauriot kehittyvät yleensä pitkäkestoisen kosteuden vaikutusta ja ilmenevät tavallisimmin materiaali- tai värimuutoksina. Kosteusvauriot havaitaan tavanomaisesti hajuhavaintojen, materiaali- tai värimuutosten perusteella. Havaittujen kosteusvaurioiden syyt tulee aina selvittää sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin vaurion korjaamiseksi.

Maakosteuden torjunta 

 Maakosteuden huomioiminen on tärkeä osa suunnittelu ja toteutusta rakennuksen kosteuden torjunnassa. Tärkeimmät asiat ovat pohjavedenpinnan tason lasku rakennuksen perustuksien alapuolelle, sadevesien ohjaus katolta ja maanpinnoilta kauas rakennuksesta sekä maakosteuden kapillaarisen siirtymisen estäminen. Näiden toteutusta on ohjattu asetuksilla ja ohjeilla.

 Salaojat

Salaojien tulee olla kokonaisuudessaan perustustason alapinnan alapuolella ja salaojaputkien tulee kallistaa kohti purkuputkea. Myös salaojakaivannossa pitää olla kallistus putkien suuntaisesti. Salaojille riittävänä kallistuksena on pidetty 1:200 eli 0,5 cm yhden metrin matkalla.

Salaojiin ei saa johtaa sadevesiä. 

Rakennuksen vierusta 

Rakennuksen vierustalla olevan maanpinnan tulee kallistaa rakennuksesta poispäin, ohjearvona on pidetty 1:20 eli 5 cm yhden metrin matkalla kolmeen metriin saakka, jolloin tasoeroa tulee vähintään 15 cm. Vastaavaa kallistusta harvoin näkee kauttaaltaan, mutta sitä pidetään tarpeellisena rakennuksen kuivatuksen suunnittelussa.

Maanpinnan taso 

Kapillaarinen siirtyminen 

Maasta pääsee nousemaan kosteutta maa-aineksesta riippuen kapillaarisesti. Kapillaarinen vesi kastelee rakenteita ja saattaa nostaa kosteudet niin suuriksi, että vaurioita alkaa muodostumaan. Tämä voi näkyä orgaanisissa materiaaleissa mikrobivaurioina, puulla myös lahovaurioina sekä kiviainesrakenteissa pinnoitteen irtoamisena.

Kapillaarista kosteuden nousua torjutaan kapillaarikatkokerroksilla eli karkeasta maa-aineksesta tehdyillä riittävän paksuilla kerroksilla sekä kapillaarikatkoilla, kuten bitumikermeillä, patolevyillä ja solumuoveilla. 

Vesihöyry 

Vesihöyrypainetta aiheuttaa suhteellisen kosteuden vaihteluiden tasaantuminen rakenteiden eri puolilla.

Sisäilman vesihöyry pyrkii suurimman osan vuodesta tasaantumaan sisältä ulospäin eli lämpimästä kylmään. Tämän takia rakennuksiin asennetaan höyrynsulkukerroksia. Nykyohjeena pidetään, että rakennuksen ulkoseinien sisäpinnan pitäisi olla vähintään viisi kertaa vesihöyrytiiviimpi, kuin ulkopinnan (5:1). Ilmavuodot ja epätiiveyskohdat höyry- tai ilmasulkukerroksessa saattavat aiheuttaa rakenteisiin sisäilman kosteuden tiivistymistä. Ilmavuodot rakenteen ulkopinnalta, kuten tuulensuojalevykerroksessa aiheuttaa taas rakenteen jäähtymistä, mikä lisää riskiä kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin.

Sisätiloissa poikkeuksellista vesihöyryrasitusta tulee märkätiloista, kuten saunoista ja pesuhuoneista.

Rakenteita suunniteltaessa tulee ottaa huomioon vesihöyrytiiveys ja tasaantumismahdollisuus eli ilmanvaihto ja tuulettuminen.

Yläpohjissa ja tuulettuvissa alapohjissa tulee olla riittävä rakenteiden tuuletus vesihöyryrasituksen minimoimiseksi. 

 Korjaa kunnolla

Korjaushankkeessa tulee ottaa huomioon, että paljastuneet tai paljastuvat kosteusvauriot korjataan ja niiden syntyminen uudelleen estetään. Kosteusvaurioalttiit eli ns. riskirakenteet tulee korjata nykypäivän ohjeistuksien mukaisiksi ja rakentamisessa tulee muutenkin noudattaa nykypäivän rakennusmääräyksiä, asetuksia ja ohjeita. Kosteuden hallinta on tärkeä osa tervettä rakentamista.

Onnistunut korjaushanke tarvitsee osaavan suunnittelun, hyvän dokumentoinnin sekä ainakin ongelmatapauksissa seurantajakson. On paljon turvallisempaa torjua kosteusvaurioiden mahdolliset aiheuttajat kuin luottaa materiaalien mahdollisuuksiin kuivua tai kykyyn sitoa ja luovuttaa kosteutta. 

MÄRKÄTILOJEN KOSTEUSKARTOITUS
Asuntokaupan kuntotarkastus – mikä, miksi ja millo...
 

Kommentit

Ei vielä kommentteja. Voit kommentoida, jos haluat.
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
24.06.2021

Hyväksymällä sallit pääsyn kolmannen osapuolen tarjoamaan palveluun https://www.kiat.fi/